Nuts Karhunkierros 28-29.5.21 166 km DNF

Kuva: Poppis Suomela / FB: Poppis Suomela / IG: @poppissuomela

Osallistuin 28-29.5.21 järjestettyyn nuts karhunkierros polkujuoksutapahtumaan 166 km matkalle, joka oli Rukalla. Lähtö oli perjantai aamuna klo 8 Rukan hiihtostadionilta. Reitti kulki karhunkierros vaellusreittiä pitkin Hautajärvelle, ja sieltä sitten samaa reittiä vielä takaisin Rukalle. Nousumetrejä reitille kertyy 3780 m. Taktiikkani oli kävellä kaikki ylämäet, ja juosta sitten alamäet ja tasaiset helpot pätkät. Rukalta lähdettäessä ensin tulee vastaan Rukan ja Valtavaaran hirmunousut ja laskut. Ne kävelin rauhaksiin sauvojen kanssa ylös ja hyvinhän se matkan teko alussa kulkikin. Ensimmäiseen huoltoon joka oli 6,7 km jälkeen niin saavuin 1 h ja 6 min kohdalla. Siinä otin vain vähän lisäenergiaa koneeseen ja jatkoin matkaani. Vesipulloja ei tarvinnut vielä alkaa täyttelemään siinä kohtaa. Siitä matka jatkui Konttaisen mäkiin, ja sen jälkeen alettiin päästä juostavimmille reitin osuuksille. Juoksu kulki erittäin hyvin ja kevyesti, ja matkanteko oli helppoa. Sitten n. 50 km kohdalla alkoi ne ongelmat. Matkanteko ei vielä alkanut painamaan jaloissa vaan energiat ja nesteet mitä nautin niin jäivät vatsaan hieman hölskymään eivätkä imeytyneet kunnolla. Jokusen kilometrin ongelma ei vielä minua juurikaan hidastanut, mutta sitten alkoi kertyä ilmaakin vatsaan pikku hiljaa. Ennen puolen välin huoltoa Hautajärvellä 83 km kohdalla huussi kutsuikin pariin otteeseen, että sain tyhjennettyä ilmaa pois edes vähän. Kovinkaan suurta apua siitä ei kuitenkaan ollut. Koko ajan koitin ottaa säännöllisesti kyllä energiaa koneeseen lisää, mutta sitten alkoi jo geelit ja patukat vähän tökkimäänkin. Eli ei oikein mikään enää maistunut. Pikkuhiljaa se vauhti sitten alkoi hyytymään mitä lähemmäksi Hautajärveä pääsin. Muutama kilometri ennen Hautajärveä sain kuitenkin jostain vielä pienen energia boostin, ja sain kiristettyäkin vielä vauhtia loppuun hieman. Kovinkaan tarkasti en tuota loppua ennen Hautajärveä valitettavasti muista. Puolen välin huoltoon kuitenkin saavuin, ja vieläpä itse asiassa todella hyvään aikaan. Sillä olin siellä 12 h ja 21 min kohdalla. Tämä oli ainoa huoltopiste jonne pääsi sisälle. Eli kaikki muut huoltopisteet olivat kokonaan ulkona. Sisälle sitten istahdin penkille istumaan oman varustepussukkani saatua, ja sitten alkoikin tuntumaan olo vähän hönöltä. Ei nyt päässä pyörimään alkanut mutta vähän siihen suuntaan. Siinä tulikin sitten huoltohenkilöstö kyselemään että onko kaikki ihan okei. Sitten aloin väkisin syömään sipsiä, suolakurkkua, vegepitsaa ja puuroa, että saisin energiat ja suolat taas kohdilleen kropassa. 1,5 h siinä kesti että sain koottua itseni taas lähtövalmiiksi paluumatkaa varten. Vielä en todellakaan ollut valmis keskeyttämään. Sisällä olin laittanut jo kuoritakin päälle koska sisälläkin oli tullut jo vähän viileä itselleni. Ulkona saikin lyödä sitten vielä hupun päähän ja hanskatkin käteen. Ja sitten alkoikin pirun kylmä paluumatka. Joku 5 km matka taittui vielä kohtuu hyvin, mutta sitten pikku hiljaa oli vaan siirryttävä sauvakävelyyn lähes täysin. Nyt onneksi energiat maistuivat taas hyvältä ja enää ei vatsassakaan hölskynyt. Koko ajan oli kyllä kylmä. Vaihtovaatteita minulla ei ollut Hautajärven huollossa vaan ne odottivat minua vasta paluumatkalla heti ensimmäisessä huollossa Oulangassa 110 km kohdalla. Oulangan ja Hautajärven huoltoihin juoksijoiden oli siis mahdollista jättää omat huoltopussit, jotka järjestäjä kuljetti sinne. Itselläni oli esim. Oulangan huoltopussissa varavaatteita ja lisäenergia täydennystä juoksuliiviin. Oulangan huoltoon sitten saavuin aikanani ja tämä olikin ensimmäinen kerta tällä reissulla kun minulla kävi jo keskeyttäminen mielessä. Ensin huoltoon saavuttuani otin huoltopussukkani ja istahdin penkille ja mietin ihan hetken että mitäköhän sitä tekisi. Mitään suurempaa energia vajetta ei ollut enää koko loppu reissun aikana, mutta koska vauhti oli menossa koko ajan vain entistä enemmän alaspäin ja kylmäkin oli jatkuvasti niin ei se kovin hehkeetä ole. Sitten näin siinä penkillä istuessani ensiaputeltan ja sen sisällä istuvat keskeyttäneet juoksijat, jotka olivat kääriytyneet avaruuslakanoihin. Ja ajattelin sitten että en minä kyllä tuohon porukkaan ole vielä valmis liittymään. Joten aloin kaivamaan vaatteita pussukastani ja vaihdoin päälleni yhden ohuemman ja yhden hieman paksumman pitkähihaisen juoksupaidan jossa oli huppu. Sitten muurauduin kaikkien vaatteideni sisään niin hyvin kuin pystyin, ja aloitin taas tankkaamisen. Siellä oli tarjolla mm. kuumaa kasvislientä, joka oli kyllä todella hyvää kun olin muutenkin ihan jäässä. Sitten liivitäyteen tavaraa ja menoksi. Tässä huollossa viihdyin kaikkiaan 43 min. Aika nopeasti se aika tuossa kohtaa huollossa kyllä meni. Vaikka ei siellä kyllä mukavaa ollut. Ettei sinne kyllä sen takia kannata jäädä pidemmäksi aikaa sillä kylmähän siellä oli. Lämpötila oli jo nollassa, ja tuulikin kohtuullisesti koko tämän juoksun ajan. Sitten lähdin taittamaan taas matkaa ja hakemaan lämpöä kroppaan, mutta sitä ei vaan tahtonut löytyä. Sitten ehkä noin 5 km Oulangasta niin ohitseni sauva käveli hieman reippaammin kaksi n. 50v miestä, jotka sitten kysyivät minulta että onko kylmä. Minulla oli siis kaikki huput ja buffit päässä ja hanskat kädessä, eli olin ilmeisesti vähän viluisen näköinen. Ja totesin sitten heille että onhan tässä aika kylmä. Sitten he käskivät minun lähteä heidän peesiinsä että saisin lämmöt kroppaan. Mutta koska jalkani olivat niin jumissa niin ei siitä oikein mitään meinannut tulla. Kunnes he sanoivat että yritäppäs väkisin vääntää edes vähän juoksun tapaista, että tulisi lämmin sinulle ja lähtisi jalkasi taas toimimaan. Minä tein työtä käskettyä ja irvistäen yritin pistää vauhtia jalkoihin, että pysyisin heidän perässään. Ja eipä siinä tarvinnut kuin parikymmentämetriä yrittää vääntää niin alkoi tulla jo paljon lämpimämpi, ja jalat rupesivat taas toimimaan paremmin. Sitten jatkoin matkaa heidän perässään muutaman kilometrin kunnes he jäivät pitämään taukoa, ja minä päätin jatkaa matkaa yksikseni taas. Sitten n. 10 km päästä oikean jalkani polvitaipeessa rupesi tuntumaan pientä kipua. Se laski vauhtiani taas jonkun verran, ja sitten ne kaksi samaa miestä saivat minut taas kiinni. Ja sitten he painelivatkin minusta ohi. Sitten parin kilometrin klenkuttamisen jälkeen alkoi v-käyrä nouseen sen verran, että istahdin alas ja aloin kaivamaan buranaa juoksurepusta. Seuraavaan huoltoon oli vielä matkaa 15 km jonne voisi keskeyttää. Nakkasin pari 400 buranaa naamaan ja jatkoin matkaa. Sitten ajattelin taas kokeilla sitä samaa kikkaa jonka ne kaksi miestä aiemmin minulle kertoivat. Eli väkisin aloin taas nostamaan vauhtia. Ja sehän toimi jälleen kerran. En tiedä oliko siitä buranasta mitään apua vai ei, koska kipu ei missään vaiheessa kokonaan enää hävinnyt. Mutta nyt hieman askellustani muuttamalla sain taas vauhtia kävelyyni, ja pieni vaiva ei enää juurikaan jarruttanut menoani. Muutaman kilometrin jälkeen sain taas ne kaksi samaa miestä kiinni ja menin niiden edelle tällä kertaa. Jatkoin matkaa omaa vauhtiani eteenpäin ja matkanteko maistui taas oikeinkin hyvälle. Sain käveltyä kilpailun toiseksi viimeiseen huoltoon basecampille, mutta nyt ei ollut enää keskeyttäminen mielessä. Sillä matkaa maaliin oli enää n. 23 km, ja matkan teko maistui nyt ihan kohtuulliselle. Niinpä nautin hieman energiaa, täytin juomapullot ja lähdin taas matkaan. Viimeiseen huoltoon olisi nyt matkaa 17 km. Kyllähän se askel siis painoi jo aikalailla, ettei se matkanteko enää todellakaan mitään kovin helppoa ollut. Mutta kohtuullisesti kulki sauvakävely vielä kuitenkin. Basecampin huollosta kuitenkin seuraavien 12 km aikana vauhtini alkoi putoamaan koko ajan tasaisesti aika dramaattisestikkin. Mahtavasti lyhyemmän matkan juoksijat kyllä kannustivat koko ajan aina kun ohittelivat minua. Mutta aloin olemaan jo niin lyötymies ettei paljoa mikään enää kiinnostanut. Matkaa maaliin olisi vielä n. 11 km, ja viimeiselle huoltopisteelle n. 4 km. Tässä vaiheessa vauhti oli jo oikeastaan hiipimistä, eikä enää edes kunnon kävelyä. Nyt olin siis aivan loppu. Väänsin jo itkuakin kun tiesin etten tule selviämään seuraavaa huoltopistettä pidemmälle. Jalat olivat aivan finaalissa, ja kädetkin jo lähes pettivät kun nojasin sauvoihin ylämäissä. Nyt oli tullut täydellinen seinä vastaan. Viimeiset kilometrit menivät hyvin hyvin hitaasti taistellen viimeiseen huoltopisteeseen. Ennen huoltopistettä tuli kuitenkin vielä Konttaisen hirmunousut eteen. Köysistä kiinni pitäen yritin väkisin vetää itseäni mäkeä ylös. Se oli kyllä viimeistään viimeinen niitti tälle savotalle. Sillä viimeiseltä huoltopisteeltä eteenpäin reitti menee Valtavaaran päälle, ja sen mäet ovat vielä pahempia ja niitä on huomattavasti enemmänkin. Taistellen saavuin viimeiselle huoltopisteelle ja menin heti sanomaan järjestäjille että nyt riitti. Henkisesti ja fyysisesti olin siis aivan loppu. Koskaan ennen en ole itseäni näin piippuun saanut. Sitten hyppäsin järjestäjien auton kyytiin ja pääsin takaisin Rukalle. Matkaa tuli taivallettua 159,1 km 32 h. 6,7 km jäi siis matka vajaaksi. Ennen tätä pisin kulkemani matka putkeen oli 83 km, joka tuli nyt lähes tuplattua. Eli pettynyt urakan jälkeen en enää ollut. Käsittelin asian aika hyvin siellä reitin varrella viimeisten kilometrien aikana. 2019 juoksin tässä samassa tapahtumassa sen 83 km matkan Hautajärveltä Rukalle 13 h. Nyt juoksin ekan 83 km Rukalta Hautajärvelle vajaaseen 12,5 h kaikista ongelmista huolimatta. Reitti on kyllä Rukalta Hautajärvelle päin kulkiessa jonkun verran nopeampi, mutta silti pidän nyt tätä ensimmäisen puolikkaan suoritusta kyllä itselleni aika kovana. Reissuun ei voi olla siis kuin tyytyväinen, ja oppia tuli nyt ultrajuoksusta tämän aikana varmaan enemmän kuin muista aiemmista kisoistani yhteensä. Muutama päivä tämän kisan jälkeen tätä kirjoittaessa jaloissa painaa aika kivasti ja oikean jalan polvitaipeessa on pieni tulehdus, joka on kuitenkin jo hyvin paranemaan päin. Nilkat, varpaat tai jalkapohjat eivät olleet kyllä moksiskaan tästä urakasta, jota kyllä hieman ihmettelen. Voin siis todeta että hoka one one speedgoat evo juoksukengät toimivat koko matkan aivan loistavasti. Ja jaloissa olleet sealskinzin vedenpitävät sukat pitivät jalat koko reissun ajan kuivina ja lämpöisinä. Seuraava polkujuoksu kisa olisi heinäkuun 9-10 päivä Pallas-Yllästunturin maastoissa. Jos suinkin tästä palaudun järkevästi ennen sitä. Siellä otan sitten revanssin tästä 160 km matkasta. Siellä lähtee ainakin mukaan suolaa juoksureppuun. Jospa se auttaisi tässä kisassa havaittuun imeytymis ongelmaan. Ja myös entistä rauhallisempi alkuvauhti on syytä valita vaikka menohaluja olisi alussa kuinka. Iso kiitos vielä kaikille kanssa kulkeneille ja tsempanneille! Tästä on hyvä jatkaa.